Turun kaupungintalo

Turun kaupungintalon historia

Kaupungintalo rakennettiin vuosina 1811-1812 Seurahuoneen edustustiloiksi intendenttikonttorin esimies, arkkitehti Charles (Carlo) Bassin laatimien piirustusten mukaan. Seurahuoneen vihkiäistilaisuus naamiaisineen järjestettiin 22. marraskuuta 1812.

Kaksikerroksisen kivitalon pääjulkisivu avautui Aurajoen suuntaan. Sen alkuperäinen muotokieli oli ruotsalaisvaikutteisen uusklassismin mukaisesti pelkistetty ja tiukan symmetrinen. Joenpuoleista sileäksi rapattua fasadia hallitsi leveä, tympanoniin päättyvä keskirisaliitti, joka on seitsemän ikkuna-akselin levyinen. Tanssisali musiikkilehtereineen ja biljardisali sijaitsivat toisessa kerroksessa. Pohjakerroksessa oli mm. ravintola keittiöineen. Pääsisäänkäynti auloineen oli pihasivulla. Juhlasalin sisustus oli ylellinen: valkoista kipsikattoa reunustivat upeat stukkolistat, lattia oli sileäksi höylättyä 11 tuuman honkalautaa, seiniä koristivat ”vapaalla kädellä” maalatut koristeaiheet, joissa oli laskostettuja verhoja ja köynnöksiä, ja katossa riippui kahdeksan isoa lasikruunua vahakynttilöineen. Ikkunaseinustalla oli kaksi vihreällä karttuunikankaalla verhoiltua topattua sohvaa, helmenvärisiä, mustalla nahalla verhoiltuja pikkutuoleja ja vihreitä pikkupöytiä. Ikkunoita suojasivat hapsukoristeiset, vaaleansiniset, kovetetut karttuuniverhot sekä vahakankaasta valmistetut rullaverhot.

Seurahuoneen kannattavuus alkoi hiipua 1800-luvun jälkipuoliskolla. Marraskuussa 1878 tontti rakennuksineen myytiin Turun kaupungille, joka päätti saneerata sen kaupungin tarpeisiin soveltuvaksi juhlahuoneistoksi. Suunnittelutehtävä annettiin arkkitehti F. A. Sjöströmille. Ensimmäiset luonnoksen valmistuivat jo tammikuussa 1879, ja lopulliset marraskuussa 1883. Sisältä ja ulkoa perusteellisesti saneerattu talo otettiin käyttöön vuonna 1885.

Toinen kerros korjattiin kaupunginvaltuuston istuntosali-, toimisto- ja juhlahuoneistokäyttöön. Alakertaan sijoitettiin huutokauppakamari, ravintolan asiakaspalvelutilat ja liiketiloja. Talon massoittelu ja huonejako säilytettiin pääosin ennallaan, mutta niin interiöörit kuin julkisivut uudistettiin runsasta koristelua ihannoivan uusrenessanssityylin mukaiseksi. Kuusiruutuiset ikkunat vaihdettiin T-jakoisiksi ja päätyihin avattiin uudet ikkunarivistöt. Julkisivujen rappaukset uusittiin ja ne saivat runsaan stukkokoristelun. Juhlasalin kattoa korotettiin, minkä seurauksena julkisivujen mittasuhteet muuttuivat ja leveä päätykolmio vaihtui kaiteen ja kattopaviljongin kruunaamaan attikaan. Pihasivun pääsisäänkäynti aula-järjestelyineen uusittiin palvelemaan toiseen kerroksen juhlahuoneistoa ja ensimmäiseen kerrokseen sijoitettua ravintolasalia ja aulatilan yhteyteen sijoitettiin mm. vesiklosetit. Muille katukerroksen liiketiloille avattiin Rantakadun puolelle kolme uutta ulko-ovea. Vanhaa pääovea kehystäneet ikkunat muutettiin oviksi ja sisäänkäynnin edustasta tehtiin portiikki, joka muodostuu kolmesta valurautapylväiden tukemasta koristeellisesta kaarikatoksesta. Ulko-ovet suojattiin ”kreivi Armfeltin mekaanisessa verstaassa” (=Åbo Jernmanufaktur AB) valmistetuin takorautakalterein. Julkisivut maalattiin terrakotanpunaisiksi ja stukkolistat ja -koristeet vaaleiksi. Interiöörien maalaus- ja koristetöistä vastasi maalarimestari Samuel Koskinen ja mm. ”drapeerauksista” Bomanin höyrypuusepänliike. Toista vuotta kestäneet korjaustyöt maksoivat 219 000 markkaa.

”On kuin taikuutta nähdä kuinka vanhasta hökkelimäisestä seurahuonerakennuksesta on voinut tulla sekä sisältä että ulkoa niin loistelias talo.” (ÅU 20.9.1885) 

Kaupungintaloon käyttäjät vaihtuivat melko tiheään. Siihen majoitettiin väliaikaisesti muun muassa kansakoululuokkia, ja vuonna 1895 kuusi alakerran huonetta annettiin Arbetets Vänner -yhdistykselle lastentarhatoimintaan ja iltakurssien pitämiseen. Alakerran kunnallinen huutokauppakamari lopetti toimintansa vuonna 1898. Vuonna 1900 alakerran kahteen huoneeseen sisustettiin neuvottelutilat kunnallisille komiteoille, mutta joitakin vuosia myöhemmin nämä toimikuntien kokoukset siirtyivät kaupungintalon sivurakennukseen. Juhlasali toimi aluksi pitkään muun muassa erilaisten seurojen ja yhdistysten kokoontumis- ja juhlatilana sekä taidenäyttelyiden pitopaikkana. Valtuusto kokoontui yleensä talon pikkusalissa (nyk. kompassisali). Vuonna 1921 kaupungintalon alakerta kunnostettiin raastuvanoikeuden (sittemmin käräjäoikeuden) käyttöön ja yläkerran pienempään saliin sijoitettiin maistraatti. Maistraatti toimi talossa vuoteen 1975 ja käräjäoikeus vuoteen 1997.

Kaupungintaloon on tehty sen elinkaaren aikana lukuisia muutoksia. Merkittävämmät niistä ovat vuosina 1909-1910 tehty saneeraus sekä 1965-luvun puolivälissä toteutettu peruskorjaus. Vuonna 1909 talo ehostettiin kauttaaltaan ”kunnioittamalla sitä tyyliä ja sitä tapaa, jonka mukaan arkkitehti F. A. Sjöström on koristanut juhlakerroksen”. Tällöin uusittiin mm. pääsisäänkäynti ja juhlasali muutettiin valtuuston istuntosaliksi, jonka myötä seurahuoneajalta periytynyt musiikkilehteri alapuolisine buffetteineen hävitettiin. Piirustukset laati kaupunginarkkitehti J. Eskil Hindersson. Interiöörien vaaleahenkiset koristemaalaukset pursotelisineen toteutti koristemaalari Carl Slotte.

Vuosina 1964–65 toteutetussa remontissa (suunn. Paavo H. Salminen)  juhlasali muutettiin kiinteäksi valtuustosaliksi, talo restauroitiin 1910-luvun vaihteen väritys säilyttäen ja talotekniikka uusittiin. Julkisivuihin palautettiin alkuperäinen väritys. Valtuustosalin ja viereisten huoneiden modernit kalusteet suunnitteli sisustusarkkitehti Anna-Liisa Soikkanen ja toteutti Huonekaluliike Eriksson.

Käräjäoikeuden muutettua talosta vuonna 1997 se kunnostettiin kokonaisuudessaan kaupunginvaltuuston käyttöön. Talon lounaissiiven ja sivurakennuksen väliin tehtiin uusi lasiseinäinen sisäänkäynti hisseineen. Vanha pääsisäänkäynti uusittiin vastaanottoaulaksi. Sen seinien, katon ja pilareiden värityksellä ja koristeaiheilla palautettiin laajennettuun tilaan vuoden 1885 vestibylin tunnelma.

Vuonna 2012 uusittiin talon peltikatto (Turun Pläkkipelti Oy), julkisivuvalaistus ja valtuustosalin äänestystekniikka sekä 2. kerroksen wc-tilat.